169. kulttuuriteko 3.7.2011
Ville Ranta: Paratiisisarja (2010)
Tämä sarjakuvateos on ollut minulla lainassa jostain huhtikuusta asti, jolloin lueskelin Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaita. Sen lukeminen varmaan jäi siksi, etten tykännyt Rannan Ohjeista rakastaville. Uuden Nemin lukeminen kuitenkin herätti pienen himon lukea sarjakuvia ja tartuin viimein tähän. Yllätys oli varsin positiivinen. Albumi on kauniin näköinen ja tulkinta Paratiisista karkotuksesta mielenkiintoinen. Ehkä vähän provokatiivinen, mutta aika siedettävissä määrin.
170. kulttuuriteko 6.7.2011
Bad Teacher (2011)
Päätin mennä töiden jälkeen plussasetelillä leffaan ja siihen aikaan elokuvavalikoima on melko rajallinen. Löysin kuitenkin jopa kolme potentiaalista vaihtoehtoa, mutta koska kuppasin karkkiostoksilla, ehdin lopulta vain Bad Teacheriin. Valinta osoittautui ihan hyväksi, sillä leffa oli rankan päivän jälkeen juuri tarpeeksi rentouttava ja kevyt.
Cameron Diaz esittää Elizabethia, jota opetustyö ei voisi vähempää kiinnostaa. Leffan alussa hänen aviomiehensä tajuaa että nainen on ollut vain rahan perään, ja antaa tälle kenkää. Elizabeth on jo viettänyt koululla läksiäisensä, mutta joutuukin eron seurauksena jatkamaan työtään vielä vuoden - tai kunnes löytää uuden elättäjän. Hän iskee silmänsä uuteen sijaiseen (Justin Timberlake), jolla on kallis kello, mutta niin iskee toinenkin kollega, jolla on huomattavasti lämpimämpi sydän. Taistosta tulee ruma ja hauska. Samaan aikaan Elizabeth kamppailee mitä moninaisimmin tavoin saadakseen kokoon rahat silikoneja varten, joiden hän uskoo edistävän miehenmetsästysprojektia. Ja tietysti Elizabethin hännillä pyörii myös sarkastinen jumppamaikka, joka lopulta opettaa hänelle jotain opettamisesta ja tunteista.
Hauska, seksikäs, eikä liian dorka.
171. kulttuuriteko 7.7.2011
Jane Austen: Viisasteleva sydän (1818)
Suom. Kristiina Kivivuori
No kuten sanottua, audiokirjoja töiden ohella kuunnellessa saattaa mennä aika paljon korvien ohi. Niinpä en pysty antamaan mitään kovin tyhjentävää arviota tästä. Verrattuna aiemmin kuuntelemaani Neitoon vanhassa linnassa tämä on mielestäni yksiselitteisempi ja romanttisempi ja tässä tapahtuu paljon vähemmän, vaikka juonittelua täytyykin tietysti olla mukana. Pitäisi todellakin kuunnella uudestaan, jotta missaamani kohdat hahmottuisivat kunnolla, mutta ihan heti putkeen en jaksa sitä tehdä.
Viisasteleva sydän on Austenin viimeinen romaani, joka ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen yhteisniteenä Neito vanhassa linnassa -teoksen kanssa. Jälkimmäinen oli ensimmäinen kirja, jonka Austen sai "julkaisukuntoon", mutta sekin siis julkaistiin vasta postuumisti. Kirjoilla on jonkin verran yhteistä, sillä molempien tapahtumat sijoittuvat osittain Bathiin. Mielestäni kaupungista saa kuitenkin melko erilaiset kuvat näiden kirjojen perusteella - ja ehkä syynä ovat olosuhteet. Neito vanhassa linnassa -romaanin päähenkilö on nuori, toiveikas ja pian rakastunut tyttö, joka viettää muun ylhäisön kanssa turhanpäiväistä joutilasta lomaa Bathissa odotellen uusia seikkailuja ja tappaen aikaa. Viisastelevan sydämen Anne on jo ennen romaanin alkua tuomittu periaatteessa vanhaksipiiaksi ja hän on vuosikaudet surrut menetettyä rakkauttaan ja kuihtunut silmissä. Annen perhe on elänyt yli varojensa ja teoksen alussa sukutila joudutaan antamaan vuokralle. Suuren häpeän vuoksi perhe pakenee Bathiin, jossa he voivat ylläpitää rikasta imagoaan totuudesta riippumatta. Kyse on tietysti vain mielikuvista, mutta kuunnellessani Neitoa vanhassa linnassa kuvittelin koko ajan helteisen kartanon, viheriäitä niittyjä, eloisaa seuraelämää ja naisia huitomassa viuhkoilla. Viisastelevaa sydäntä kuunnellessani näin Bathin sateisena ja synkeän harmaana maanpaon paikkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti