Amy (2015)
Kesätyöni jatkuvassa iltavuorossa rajoittaa merkittävästi vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten leffassa käymistä, mutta onneksi tarjonta kesäisin on muutenkin vähemmän kiinnostavaa kuin yleensä. Amy Winehousesta kertova dokumentti erottuu siis kesävalikoimasta edukseen ja on kerännyt kiittäviä arvioita lähes kaikkialla missä se on arvosteltu.
En ole koskaan kuunnellut Amy Winehousea, enkä juurikaan kuuntele musiikkia ylipäänsä nykyään. En ole myöskään ollut lainkaan kartalla Winehousen yksityiselämästä ennen tämän kuolemaa 27-vuotiaana. Traagiset rock'n'roll-kohtalot (kohtalo voi olla rock'n'roll vaikka laulaisit jazzia tai poppia) kiinnostavat kuitenkin aina. Ja tämähän oli oikein sopiva leffavalinta suhteellisen kostean viikonlopun päätteeksi.
Dokkaria lienee kehuttu valtaisasti sen vuoksi, että se eroaa muista vastaavista totetuksellaan. Winehousella ja/tai tämän läheisillä on kaikesta päätellen hillitön kokoelma kotivideoita, joista valokuvien ja tv-pätkien ohella koko dokumentti on koostettu. Ystäviä, vanhempia, työtovereita ja Winehousea itseään kuullaan taustalla kertomassa laulajan vaiheista, mutta valkokankaalla nähdään koko ajan mennyttä aikaa kuvaavia videoita ja kuvia. Hidastuksia ja zoomausta on käytetty hienosti tehokeinoina ja leikkaus on taidokkaasti toteutettu. Haluttu vaikutelma saadaan tehokkaasti aikaan yhdistämällä valittuun videoon tietty ääniraita. Välissä nähdään säännöllisesti katkelmia Winehousen keikoilta ja lyriikoiden merkitystä alleviivataan tuomalla ne myös kirjoitettuna kuvaan mukaan. Dokumentissa korostetaan toistuvasti lyriikoiden omaelämäkerrallisuutta ja niinpä nekin punovat säikeensä osaksi taidokasta tarinankerrontaa.
Leffan kehutusta ja poikkeuksellisesta toteutustavasta huolimatta se tuntuu kuitenkin lopulta melko perinteiseltä henkilödokumentilta. Tapahtumat käydään läpi lineaarisesti teini-iästä aina kuolemaan saakka. Vaikka kaikki saavat puheenvuoron, totuuskin kerrotaan aina tietystä näkökulmasta käsin, eikä elokuvakerronta suinkaan ole siitä puolueettomimmasta päästä. Winehousen elämän pääpahiksiksi leimautuvat on-off-kumppani Blake Fielder-Civil ja isä Mitch Winehouse, joka hylkäsi perheensä toisen naisen vuoksi Amyn ollessa pieni. Amy palvoo maata molempien miesten jalkojen alla heidän aiheuttaessa stressiä ja murhetta laulajan elämään. Lisäksi molemmat toimivat pahimmanlaatuisina päihteidenkäytön mahdollistajina.
Kaikkein pahin rappiomateriaali on luultavasti jätetty dokkarista pois, mutta surullinen kuva laulajan elämästä silti syntyy. Nuorena saavutettu superjulkisuus ja tuhoisa ihmissuhde johtavat bulimiaan, alkoholismiin ja koviin huumeisiin, useampaan vieroituskeikkaan ja repsahdukseen, muutamaan lähellä kuolemaa käyntiin, terveyden romahtamiseen ja uran kääntymiseen kohti loppua.
Tarina on entuudestaan tuttu ja joka kerta yhtä surullinen. Amy Winehouse oli äärettömän lahjakas, sai kaiken nopeasti, ei kestänyt sitä ja lopulta toivoi vain, että voisi kävellä kadulla rauhassa kuin normaalit ihmiset. Dokkarin nauhoista päätellen tällä oli valtava karisma ja mielettömästi potentiaalia valui hukkaan tämän kuollessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti