Käytyämme lauantaina katsomassa Paper Townsin siirryimme seuralaiseni kanssa Särkänniemen parkkipaikalle ihastelemaan uusinta kummajaista, joka Tampereelle on hankittu: puhallettavaa valkokangasta! Odotuksemme moisesta ihmeestä olivat kieltämättä suuremmat kuin todellisuus, mutta ihan hyvin hökötys hommansa hoiti. Ilmeisesti puhallettavan valkokankaan ideana on sen helppous: se näytti olevan viritetty paikalleen naruilla kuin teltta, eikä rankempia rakenteita tarvittu. Ulkoilmanäytöksessä valkokankaalta näytettiin Aki Kaurismäen työttömyyttä käsittelevä Kauas pilvet karkaavat ja koska sää kerrankin suosi, paikalle oli vääntäytynyt ihan mukavasti porukkaa. Tamperelaiset ovat tapahtumakansaa: järjestä mitä tahansa ilmaiseksi ulkona, kyllä Moron lukijat sinne tiensä löytävät!
Valitettavasti ulkoilmanäytöksen järjestelyissä ilmeni muutama puute ja vastoinkäyminen, jotka toisiinsa kietoutuneina saivat meidät pakenemaan paikalta suunnilleen puoli tuntia leffan alun jälkeen. Ensinnäkin, leffa alkoi nelisenkymmentä minuuttia myöhässä. Okei, jossain ilmoiteltiin myöhemmin alkuajankohdaksi 22.30 mutta iso joukko oli saapunut paikalle seuraten alkuperäistä suunnitelmaa, jonka mukaan leffan piti alkaa kello 22.00. Toiseksi, elokuvan aikana katsomon päällä pörräsi pieni ufo, luultavasti kauko-ohjattava kuvaushelikopteri, ties miksi, ja piti todellakin häiritsevää pörinää. Kolmanneksi, Särkänniemen parkkipaikan ja Mustalahden sataman erottaa toisistaan kapea satama-allas (lieneekö oikea termi) ja toisella rannalla järjestetään kesäisin keikkoja. Kun elokuva oli puolisen tuntia pyörinyt, alkoi Risto metelöidä vastarannalla. Kaurismäen leffat eivät ole tunnettuja äänekkyydestään ja keskittymistä häiritsi kohtuuttomasti kuunnella suomenkielisiä lauluja leffan päällä. Neljänneksi, mitäs jos olisi satanut? Okei, ei satanut, mutta tänä kesänä on satanut jokaisena päivänä viittä lukuun ottamatta, joten mielestäni ihan aiheellinen kysymys. Paikka on aivan avoimen taivaan alla eikä tarjonnut pienintäkään mahdollisuutta piileskellä pisaroilta. Särkänniemi oli pystyttänyt paikalle laku- ja grillikojun, joten vaikka pumpattavan valkokankaan omistajat eivät olisikaan ilmaisnäytöksen turhaan pykäämisessä mitään menettäneet, olisivat herkkukojut saaneet nököttää tyhjän panttina. Ja herkuista puheenollen: missä oli kahvi? Tai kaakao? Tee? Kuuma mehu..? Suomen kesässä lämmike on iltamyöhään alkavissa tapahtumissa suoranainen välttämättömyys. Paha, paha moka.
Kaiken kitinän jälkeen todettakoon kuitenkin, että kiva idea! Ensi kerralla tästä kokemuksesta on opittu ja opit hyödynnetty toteutuksessa. Lupaan olla silloinkin mukana, termari ja jallupullo laukussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti