Raha, valta ja villit naiset

The Wolf of Wall Street (2013)

Olin viime viikolla Oscar-ahkera ja ehdin käydä plussapäivänä katsomassa tämänkin. Melkoinen saavutus - sai siinä kolmessa tunnissa Tuttifrutti Smoothie Mix kyytiä! Elokuva kuuluu siihen kategoriaan, josta totean kysyville: "Ihan kiva" ja häpeän sitten sitä, koska kaikesta päätellen tarkoituksena on ollut aiheuttaa huomattavasti voimakkaampia reaktioita. Leffa vain ei kosketa omaa elämismaailmaani mitenkään, eikä siinä niin ollen ole yhtään samaistuttavaa hahmoa.

Tästä huolimatta viihdyin kyllä leffateatterissa, vaikka elokuva syyllistyykin törkeään ylimitoitusrikkeeseen. Leffa on hauska, viihdyttävä, kiinnostava, mukaansatempaava ja seksikäs. Mieleeni tuli yhdistelmä Wall Streetiä (tai mahdollisesti Wall Street 2:a, koska en muista olenko nähnyt ykkösen) ja Jobsia.

Leonardo DiCaprio tekee vahvan ja ammattitaitoa uhkuvan roolin Jordan Belfortina, jonka ympärillä koko elokuva pyörii. DiCaprio on läsnä lähes jokaisessa leffan kohtauksessa ja puhuu uskomattoman paljon. Jonah Hill puolestaan on jälleen kerran vakuuttava (ja uudenlainen hahmo aiempiin esittämiinsä verrattuna) ja myös nyt toista kertaa Oscar-ehdokkaana. The Artistista  parhaan miespääosan Oscarin pokannut Jean Dujardin tekee leffassa hilpeän ja karismaattisen roolin sveitsiläisenä pankkiirina.

Kuten 12 Years a Slavekin, The Wolf of Wall Street perustuu tositapahtumiin ja päähenkilönsä kirjoittamaan kirjaan.

Jordan Belfort ehtii olla yhden päivän meklarina Wall Streetilla ennen kuin "musta maanantai" tekee lopun hänen urastaan. Belfort on nöyrä nuori mies ja valmis vaikka menemään varastotöihin, mutta vaimo (Cristin Milioti) kannustaa häntä tavoittelemaan unelmaansa ja tarjoaa Jordanille täyden tukensa. Niinpä tämä päätyy myymään penniosakkeita, joilla ei perinteisesti rikastu kumpikaan: ostaja tai myyjä. Wall Street -kokemuksensa avulla Jordan kuitenkin tekee osakkeiden puhelinmyynnistä taidetta ja tienaa pian niin paljon, että voi jättää firman ja perustaa oman. Mukaan lähtee kaikin puolin limaisen, mutta innokkaan oloinen Donnie Azoff (Hill), josta tulee Jordanin oikea käsi.

Tästä eteenpäin leffa on naisia, rahaa, hauskanpitoa, laittomuuksia jotta voitaisiin hankkia lisää rahaa, naisia, huumeita ja hauskaa. Avioerohan siitä seuraa, mutta ei huolta, sillä seuraava pupunen (suloinen ja sähäkkä Margot Robbie) on jo jonossa rouva Belfortiksi. Lopulta FBI kiinnostuu Jordanin touhuista ja viimeinen tunti elokuvassa on vähän vähemmän hilpeä ja kenties turhan pitkitetty.

Kuten sanottua, elokuvan parissa kyllä viihtyy, mutta mitään järisyttävää ihastusta en kokenut. Luin juuri Nytistä, että The Wolf of Wall Street rikkoi kiroiluennätyksen, jota aiemmin piti hallussaan Summer of Sam vuodelta 1999. Leffassa nimittäin sanotaan 506 kertaa f*ck (kuka näitäkin työkseen laskee?)! Kummallista kyllä hämmästyin. Totta, nyt kun alkaa miettiä niin tottahan elokuvassa kiroillaan paljon, mutta ehkä sitä tapahtuu niin paljon, että sille tulee immuuniksi.

The Wolf of Wall Street on Oscareissa ehdolla seuraavissa kategorioissa:

• elokuva
• ohjaus
• miespääosa
• miessivuosa
• sovitettu käsikirjoitus