Helmikuun (v)aatteet

Ja niin hujahti helmikuu. Nähtyään kuvakoosteen tammikuun asuistani Armani tokaisi armanimaiseen tapaansa: "Sullahan on samat vaatteet joka päivä". Tarkalleen ottaen se ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta totta on, että kylmyys saneli tammikuussa rajat vaihtelulle, sillä valikoimassani on vain kaksi lämpimäksi laskettavaa vaatetta. Niinpä helmikuun helteiden - hah, melkein - saavuttua oikein yrittämällä yritin luoda pukeutumiseeni vaihtelua. Lopputuloksen näette yllä. Ilahduttavaa kyllä, onnistuin helmikuussa pukeutumaan ja poistumaan kotoa huomattavasti useammin kuin tammikuussa! (Bongaatteko muuten kuvasta Mustakaavun ja sen, missä vaiheessa kännykkäni oli huollossa? Mahdollista on myös kuvan perusteella selvittää, miksi vein kännykkäni huoltoon.)

Tällä hetkellä fiilis vaatteitani kohtaan on syvästi kyllästynyt, vaikka samoilla rytkyillä pitäisi pärjätä vielä maaliskuukin. Tammikuun huojennus ja mielen tyyneys vaatehuoneeseen astuessa ovat vaihtuneet "plääh, taas nää" -reaktioon. Näen päiväunia päivästä jona saan hakea kellariin karkotetut ystäväni takaisin uuden vaatevaraston valintaa varten.

Mielestäni on kuitenkin aika kummallista, että kahdessa kuukaudessa onnistun näin perusteellisesti kyllästymään 33 vaatteeseen. Valokuvat todistavat, että suurinta osaa vaatteistani olen ehtinyt kahden kuukauden aikana käyttää enintään kaksi kertaa. Vaatteita, joita olen käyttänyt vasta kerran, on niitäkin paljon. Vaatteita, joita en ole käyttänyt vielä kertaakaan on niitäkin vielä neljä. Mikä siis mättää?

No, epäilemättä se, että Henkkamaukka ja kumppanit ovat tehneet hyvää työtä kanssani pestessään vuosikausia aivojani uskomaan, että todellakin tarvitsen jotain uutta jatkuvasti. Halpamuotiketjujen myymälöihin tulee uusia vaatteita viikoittain ja jos niihin poikkeaa joka viikko, melkeinpä aina tarttuu jotain mukaankin. Raha ei nykypäivänä ole ongelma - kuten Rinna Saramäki toteaa Hyvän mielen vaatekaapissa, valinta tehdään nykyään uuden paidan ja pullakahvien välillä. Luultavasti pullakahveista saa pulittaa jopa enemmän.

Hyvä, tiedostan siis heikkouteni ja jatkan taistelua. Helmikuussa jouduin ikään kuin "pakosta" tekemään pari hankintaa, jotka söivät ikävän loven olemattomaan vaatebudjettiini ja onnistuivat piristämään mieltäni luvattoman paljon - kenkäkauppaan pääsy oli kuin huumetta narkkarille, vaikken edes ole mikään kenkäfriikki, ja onnistuin saamaan pienet kicksit jopa sukkahousujen ostamisesta!

Talvikenkäni siis räjähtivät täysin käsiin helmikuun aikana ja koska en varsinaisia kevätkenkiä edes omistanut, päätin sallia itseni korvata ne. (Päätelkää itse, mitä minusta kertoo se, että ostin syyskuussa talvikengät Citymarketista ja helmikuussa niiden levitessä totesin olevani tyytyväinen, että 17 euron kengät palvelivat niin hyvin. Sanokaa mitä sanotte, mutta uskoakseni tässä ajattelumallissa on aika monta asiaa pielessä...)

Me-ga-lo-maa-ni-nen lipsahdus vanhoihin tapoihin oli ostaa samalla toisetkin kengät, koska ne olivat halvat ja kivat ("katselin näitä jo syksyllä ja nyt ne on alessa!"). Kyseenalainen toki oli ostopaikkakin, mutta köyhänä opiskelijana en mitenkään pystynyt ostamaan  näitä aitoja Ten Points -kenkiä, joita Sokoksella fiilistelin, vaan jouduin tyytymään Skopunktenin kopioihin. Uudet sukkahousut puolestaan tarvitsen häihin huomenna ja tässä tapauksessa varaparin hankkiminen oli luonnollisesti jopa järkevää. En muuten ole koskaan erityisesti hankkinut sukkahousuja juhlia varten (minkä on kyllä huomannut!) ja odotan nyt mielenkiinnolla, muuttavatko juuri ostamani käsitykseni (ja Armanin käsityksen) sukkahousuista täysin. Aivan varmasti.

Helmikuun hankinnat

• Vaaleanpunaiset kengät Skopunktenista, 39,90 €. Halpakenkäketju, tuskin siis mitään tekemistä eettisyyden kanssa. Ketjun nettisivuilta tosin löytyy kattava "Meidän vastuumme" -osio, joten jonkinlaista yritystä ainakin on.
• Ruskeat buutsit Skopunktenista, 9,90 €.
• Pirkka-sukkahousut Anttilasta, 3,95 €. Ilahduttavaa, valmistettu Suomessa. Itse asiassa Pirkan sukkahousut valmistaa Nanso, joten ei mikään huono diili, eikä edes epäeettisimmästä päästä.
• Norlynin sukkahousut Anttilasta, 7,99 € (paree olla tajunnanräjäyttävät sukkahousut!). Myös valmistettu Suomessa, mahtavaa.
• Helmikuun vaatemenot siis 61,74 €. Vau, en uskalla edes kuvitella, paljonko vaatteisiin meni rahaa silloin kun vielä oikeasti ostin niitä. Puuvillan ryöstöviljelyä ei tuettu, mutta muuten ei menestyksekäs kuukausi. Kengätkin olisi saanut kirpparilta ja varmaan noilla eteisessä pölyttyvillä 125:llä parilla olisi jotenkin voinut tulla toimeen, vaikka kevätkengät puuttuivatkin...