Her(kkää!)

Her (2013)

Sanokaa nyt joku, etten ole ainoa, jolle tuli Her-leffan julisteen nähdessäni mieleen vain, että miksi, oi miksi Joaquin Phoenixilla pitää olla noin tyhmän näköiset viikset - ketä se hyödyttää mitenkään? Pelkästään viikset saivat minut ennakkoluuloiseksi tätä elokuvaa kohtaan siinä vaiheessa kun en vielä tiennyt siitä mitään. Elokuvaa katsoessani olin kuitenkin lopulta kiitollinen viiksistä. Joaquin Phoenixin edellinen suuri ja varsin mieleenpainuva rooli nimittäin oli Philip Seymour Hoffmanin rinnalla elokuvassa Mestari. Phoenixin Oscar-ehdokkuudella palkittu roolityö oli suorastaan häiritsevä ja saan vieläkin kylmänväreitä ajatellessani sitä. Theodore Twomblyn viikset Herissä tekevät heti selväksi, ettei kyseessä ole Mestarin Freddie Quell, vaan aivan eri tyyppi.

Theodore on herkkä mies (muttei mikään nössö, sanotaan se nyt heti alkuun), joka on tehnyt herkkyydestä elantonsa. Hän nimittäin kirjoittaa rakkauskirjeitä toisten puolesta. Muutaman vihjesanan ja valokuvan perusteella Theo luo suuria tunteita ja rakentaa yhteisiä historioita. Ja kuten tällaisesta alkuasetelmasta melkein saattaa päätellä, Theon oma yksityiselämä ei ole kovin onnellisella tolalla. Ero pitkäaikaisesta rakastetusta ja vaimosta (Rooney Mara) on vireillä, mutta eropapereita Theo ei ole vielä suostunut allekirjoittamaan. Unettomina öinä, joita kaikesta päätellen on usein, Theo hakee lohtua puhelinseksistä muiden unettomien kanssa. Ja onneksi videopelit ovat kehittyneet huippuälykkäiksi lähitulevaisuudessa, johon leffan tapahtumat sijoittuvat.

Yksinäisyytensä turhauttamana Theo päättää kokeilla maailman ensimmäistä pitkälle kehittynyttä keinoälyä ja asentaa skeptisenä koneelleen käyttöjärjestelmän. Äkkiä hän löytää itsensä juttelemasta eloisan, älykkään, huumorintajuisen ja seksikkään kuuloisen Samanthan (Scarlett Johanssonin ääni) kanssa. Keinoäly lyö Theon ällikällä, se on aivan kuin oikea ihminen, vain ilman kehoa.

Samantha tekee Theosta onnellisen, järjestelee tämän asiat tietokoneen sisällä parhain päin ja toimii aluksi ikään kuin sihteerinä ja life coachina. Pian Theo ja Samantha kuitenkin jo kutsuvat suhdettaan seurusteluksi ja käyttöjärjestelmästä tulee jopa mustasukkainen. Tässä piilee keinoälyn traagisuus: kun luo jotain niin toimivaa, että se on melkein kuin aito, se alkaa kaivata aitoutta, eli ruumista ja kosketusta. (Vähän niin kuin, krhm, anteeksi nyt vaan taas Stephenie Meyer -viittaus, Vaeltaja Vieraassa.) Tai siis ainakin jäljitellä vahvasti kaipauksen tunnetta, sillä eihän se tosiasiassa mitään tunne. Vai..?

Keinoälyn keinotekoisuus on vaikea pitää mielessä koko ajan, koska se käyttäytyy niin inhimillisesti ja jopa tekee aika höpsöjä ihmismäisiä virhearvioita parisuhteeseen liittyen. Scarlett Johanssonin ääni on niin eläväinen ja täynnä persoonaa, että Samanthaa alkaa väkisinkin ajatella oikeana naisena, joka on jäänyt tietokoneen sisään loukkuun. Keinoälyt ovat muidenkin ihmisten mielestä niin tosia, että käyttöjärjestelmän kanssa seurustelemisesta aletaan nopeasti puhua ihan normaalina asiana.

Her on visuaalisesti pehmeä ja herkkä, mikä osaltaan vahvistaa tunnetta siitä, että kyseessä on hyvin feminiininen leffa, aina nimestä tunteelliseen päähenkilöön saakka. Theo on elokuvissa harvinainen mieshahmo, joka pitää puhumisesta, ilmaisee tunteitaan (ja muiden tunteita) lahjakkaasti, jolla on naispuolinen ystävä ja jonka hoivavietti herää hänen kohdatessaan pienen kiroilevan videopelihahmon. Henkilökohtaisesti pidän Heriä tähän mennessä parhaana näkemistäni Oscar-ehdokkaista, mutta epäilen sen mahdollisuuksia pystimarkkinoilla vahvasti.

Leffa on siis ehdolla seuraavissa kategorioissa:

• elokuva
• alkuperäinen käsikirjoitus
• musiikki
• kappale
• lavastus

Ps. Joaquin Phoenix rulaa!