Huikenteleva huhtikuu

Klikkaa minut isommaksi!

Huhtikuu on kuukausista julmin - ainakin mikäli on päättänyt taistella vaatteidenostamishimoa vastaan. Tuskat ovat lähestulkoon kestämättömät kun yrittää kevätauringon säteiden paistaessa vastustaa lumoavan edullisten vaatekauppojen kutsua - kauppojen, jotka ovat kaikki täynnä uusia ihania vaatteita. Kirjoitin tästä jo edellisessä postauksessa, joten ruikutus sikseen.

Uuteen, huhtikuun alusta kesäkuun loppuun asti käytettävään käyttövaatevarastooni valitsin 16 vaatetta, jotka olivat mukana jo edellisellä vuosineljänneksellä. Uusia vaatteita kertyi siis 17 ja ne yritin valita jotenkin eksoottisesti: värikkäämpää, harvemmin käytettyä, jotain mitä on usein kehuttu mutta josta en itse niin kovin perusta ja jotain vähän eri mallista kuin edellisessä setissä.

Mielenkiintoinen ilmiö: vaihtelunhalu synnytti enimmäkseen virhevalintoja. Yhden paidan alensin jo kotoiluvaatteeksi korvaten sen uudella ja muutamalla muulla tekisi jo kuukauden jälkeen mieli nakata vesilintua. Positiivista tässä on se, että normaalina vuonna olisin mennyt toteuttamaan vaihtelunhaluani vaatekauppaan ja päätynyt maksamaan virhevalinnoistani. Nyt säästyi pitkä penni kun erheshoppailin vain omassa vaatekaapissani.

Täällä moni järkevä ostos on löytänyt uuden omistajansa!

Yhden virheostoksen tosin tein. Tai ehkä on liian aikaista kutsua sitä virheostokseksi, mutta Project 333:n puitteissa kyseessä on ehdottomasti lipsahdus. Päätin nimittäin, hyvissä ajoin ja etukäteen, ostaa Hulluilta Päiviltä Desigualin punaisen t-paidan (neljäs vaakarivi ylhäältä, keskimmäinen kuva). Järkeilin että kyseessä on suunniteltu hankinta ja se on siten hyväksyttävämpää kuin heräteostoksiin hairahtaminen. Niinpä heräsin aamulla kuudelta, suunnistin Stockmannille jonottamaan ovien aukeamista ja kävin melkein käsikähmää muutaman muun kanssa niistä muutamasta paidasta, jotka myynnissä olivat. Totesin jo sovituskopissa, etten ikinä ostaisi kyseistä paitaa normaalioloissa, mutta koska olin herännyt nimenomaan sen takia kuudelta ja koska taisteleva shoppailijajoukko sai sen vaikuttamaan himoitulta, tuntui suorastaan tyhmältä jättää se ostamatta. Enemmän kuin itse ostamisen, edellä kuvatun ajatusketjun takia tämä oli melkoinen lipsahdus ja luultavasti vielä täysin epäeettinen hankinta.

Tyytyväinen sen sijaan olin siihen, että onnistuin täyttämään todelliset tarpeet eettisesti ja edullisesti. Hankin tässä kuussa kuntosalikortin, mikä synnytti tarpeen hankkia jonkinlaiset treenihousut. (Ihan oikeasti, en todellakaan omistanut mitään sellaisiksi kelpaavia). Samaan aikaan ilmeni tarvetta myös uusille koiranvientihousuille, sillä yhdet reisitaskuhousut ja yhdet alkujaan kotihousut olin jo kuluttanut puhki. Salihousut ja koiranvientihousut löytyivät molemmat Fidasta viiden euron parihintaan. Huhtikuussa vaateostoksiin meni siis rahaa 49,90 euroa. (Joo, kallis t-paita!)

Toukokuun murheeksi jää vielä ratkaista sisäkenkien tarve salilla. Pestäkö vanhat kuluneet lenkkarit ja siirtää ne sisätossuiksi vai hankkiako uudet?

Ystäväni vauvakutsuille hankin hyvissä ajoin hoidettujen lahjojen lisäksi vielä viime hetkellä unipupun H&M:stä. Se odotteli matkalle lähtöä vaatehuoneessani, jossa nyt on ihastuttavan avaraa. Kuinka joku noin söpö voisi olla epäeettinen?