lauantai 23. helmikuuta 2013

Alkoholisti avautuu


44/365
Augusten Burroughs: Kuivilla (2003)
Suom. Arto Leivo
"Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava ura viestinnän, muodin tai viihdeteollisuuden parissa.
Chick litissä itsenäinen nainen tavoittelee jotain mitä haluaa, vaikka samalla toistaakin perinteistä naisen mallia siinä määrin kuin se itselle sopii. Usein hän miettii naimisiin menoa ja ulkonäköään. Päähenkilössä voi myös esiintyä koomisia piirteitä. Hän tuntee tuotemerkit kuin omat taskunsa ja rakastaa shoppailua, vaikka luottokortti vinkuisi jo tyhjää. Hänen elämäntyylinsä voi siis olla hyvinkin kulutuskeskeinen, ja tämä onkin herättänyt keskustelua chick litille tyypillisestä tuotesijoittelusta ja kirjoissa esiintyvästä piilomainonnasta. Päähenkilö pitää myös yleensä juhlimisesta ja joutuu kommelluksiin muun muassa juotuaan liikaa." (Wikipedia 23.2.2013)
Augusten Burroughsin muistelmateos Kuivilla olisi malliesimerkki chick litistä, jos jätettäisiin huomiotta kaksi asiaa: se että se on muistelmateos ja se, että sen pääosassa on mies. Tosin homomies, mikä ehkä selittääkin chicklitmäisen tunnelman. Eikä sitä muistelmanakaan tarvitse lukea, sillä kirjastossa kirja on sijoitettu romaanien sekaan ja sellaiseen muotoon se on kirjoitettu. Vaikka kirjan alaotsikko onkin "muistelma", sisäsivulla kirjailija huomauttaa: "Tämä muistelma perustuu kokemuksiini kymmenen vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Nimet on muutettu, henkilöhahmoja on yhdistelty ja tapahtumia lyhennetty. Jotkut episodit ovat kuvitteellisia, eivätkä ne kuvaa todellisia tapahtumia."

Ennen kuin jatkan, muistutan, että chick lit ei aina ole tyhjäpäistä miehenmetsästyshömppää, vaan parhaimmillaan se todellakin käsittelee modernin (naisen) elämän ongelmia. Burroughsin kirja muistutti kovasti ikisuosikkiani, Marian Keyesin Rachelin lomaa, joka sekin perustuu osin kirjailijan omiin kokemuksiin ja on riipaisevan koskettava ja traagisen hauska.

Augusten on ilman alan koulutusta törkeitä summia trendikkäässä newyorkilaisessa mainostoimistossa tienaava copywriter, joka on ilmeisen lahjakas, ongelmainen ja äärimmäisen cool - sekä pahasti alkoholisoitunut. Tultuaan jälleen kerran viskiltä lemuten myöhässä asiakastapaamiseen Augusten saa pomoltaan kaksi vaihtoehtoa: potkut tai vieroitus. Augusten valitsee vieroituksen ja päättää suunnata erityisesti homoille suunnattuun laitokseen, Proud Instituteen. Oikeastaan idea vaikuttaa alkushokin jälkeen hyvältä: kuukausi lomaa töistä, lekottelua trendikkäässä kylpylän kaltaisessa ympäristössä ja hyvä tarina kerrottavaksi baarissa. Palattuaan vieroituksesta Augusten osaisi juoda kuin normaalit ihmiset. "Homojen pitämä hoitola on taatusti trendikäs. Siellä saattaisi bonuksena olla hyvää musiikkia ja seksiä."

Käsitykset Proud Institutesta tietysti romahtavat heti kun Augusten saapuu sinne. Laitos ei olekaan trendikäs kylpylä vaan sairaalamainen ympäristö pölyttyneine tekofiikuksineen ja säälittävine alkoholistiasukkaineen. Augusten tajuaa välittömästi, ettei kuulu sinne. Ei hän ole sellainen raskaan sarjaan luuseri kuin paikan muut hoidokit.

Kolmenkymmenen päivän putki ryhmäterapioita, avautumisia ja vieroitusta kuitenkin avaa Augustenin silmät juomisensa seurauksille. Hiljalleen hän alkaa tajuta olevansa todellakin samanlainen alkoholisti kuin kaikki muutkin. Kun kuukausi on kulunut, ulkomaailmaan paluu tuntuu jopa pelottavalta. Töissä Augusten saa välittömästi tehtäväkseen suunnitella mainoskampanjan saksalaiselle olutmerkille - huono alku. Lisäksi joku vaikuttaa tekevän hänelle kiusaa jättämällä pieniä viinapulloja ja lehdistä saksittuja viinamainoksia hänen työhuoneeseensa. Augusten alkaa yhä enemmän kyseenalaistaa sen, pitääkö hän oikeastaan työstään ollenkaan.

Vapaa-aika on kuitenkin täynnä AA-kokouksia, terapiaa ja miehiä. Hayden, johon Augusten on vieroituksessa tutustunut, muuttaa väliaikaisesti hänen luokseen ja miehille muodostuu oma pieni toimiva tukiverkosto. Ryhmäterapiassa Augusten tapaa ehdottomasti kielletyn hedelmän, jumalaisen komean ja äärimmäisen sekaisin olevan crack-riippuvaisen Fosterin. Ja kaiken keskellä hän joutuu vielä ensimmäistä kertaa kohtaamaan omat tunteensa parasta ystäväänsä Pässinpäätä ja tämän HIV-positiivisuutta kohtaan selvin päin. Jännitys tihenee: retkahtaako Augusten vai ei?

Kirja on hauska, surullinen ja koukuttaa kuin huume. Kaikki hahmot ovat ongelmaisia omalla tavallaan ja siksi niin kovin eläväisiä ja viehättäviä. Augustenin elämä selvin päin on melkoista tunnepornoa, itsetiedostamista äärimmäisyyksiin asti ja asioiden loputonta prosessointia, tulkintaa ja työstämistä. Tykkäsin ihan hulluna. Lukekaa tekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti