sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Pikkujulmat tarinat

120. kulttuuriteko 13.5.2011
Grönroos & Rantio: Kaikki pienet julmat tarinat (2003) 

Tähän sarjakuva-albumiin on koottu kolme aiemmin ilmestynyttä Pieniä julmia tarinoita -albumia ja kymmenen ennen julkaisematonta strippiä. Olen sarjakuvien suhteen vähän noviisi, enkä tiedä mitä kannattaisi lukea, joten seikkailen aina kirjaston sarjisosastolla täysin sattumanvaraisesti ja poimin sieltä sitä mikä näyttää kiinnostavalta. Tämä sarjakuva on jo ehkä vähän vanhentunutta kamaa sarjispiireissä, enkä tiedä mahtaako se olla kovin "hip" nuorempien lukijoiden mielestä, mutta juuri tällainen huumori puree minuun kuin häkä. (Miksi muuten sanotaan niin, ei kai häkä oikeasti pure?)

Sarjakuva käsittelee arkielämän tilanteita, jollaisiin me kaikki joskus joudumme, pureutuen inhorealistisesti ihmissuhteisiin. Perhe on pahin -sanonta pätee tämän sarjakuvan tapahtumiin, sillä suurinta julmuutta koetaan usein juuri perheiden sisällä. Tyypillisiä tässä kokoelmassa ovat stripit joissa lapsi haluaa jotain ja joutuu pyytämään useita kertoja ja lopulta huutamaan ennen kuin kukaan huomaa häntä - ja sitten hänelle sanotaan, että pitää pyytää nätisti, tuolla tavalla et ainakaan saa mitään. Aikuisten kiire ja joskus omalaatuiset kasvatusmenetelmät kaatuvat aina lasten niskaan, jotka sitten kenties aikuisina piirtävät tällaisia sarjakuvia. Parisuhteiden julmuus tulee myös usein esiin. Tarinat toimivat kerrottuina juttuina usein yhtä hyvin kuin kuvasarjan kanssa ja ehkä juuri siksi pidin näistä stripeistä niin paljon: pääpaino on sanoissa, ei kuvissa.

Klikkaa kuvaa niin se suurenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti