Hoi lukijat (jos ketään on enää jäljellä)! Taisitte jo uskoa, että karkasin jonkun komean poromiehen matkaan seuduille, joilla internetistä tai kulttuurista ei ole kuultukaan. Mutta ei, olen palannut. Aikaa sitten jo toki, mutta Sodankylä-seikkailun jälkeen olenkin sitten ollut ihan hävyttömän kiireinen, väsynyt ja töissä. Valitettavasti työt ja niin ollen väsymys ja kiire jatkuvat koko kesän, joten blogissa saattaa jatkossakin olla hiljaisempaa - kunnes syksy meidät armahtaa.
Midnight Sun Film Festival oli jälleen Kokemus isolla alkukirjaimella ja siellä tuli katsottua sellaisia elokuvia, jotka muuten todennäköisesti olisivat jääneet katsomatta. Sää oli vaihteleva - siis vaihtui sateesta paisteeseen tai ukkoseen noin vartin välein - mutta hyttysiä ei juuri näkynyt ennen kuin festivaali oli jo ohi ja ihmismassat kaikkosivat kylästä. Työtehtäväni oli kiinnostava, joskin aiheutti jonkin verran paineita ja pomoni olivat mukavia, vaikkakin muistuttivat muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen enemmän robotteja kuin ihmisiä. Majoituskoululla valtaamani patja oli vieläkin surkeampi kuin viimevuotinen patjani ja suihkut kylmempiä kuin muistinkaan - legendoja siitä yhdestä ainoasta kuumasta suihkusta liikkui, mutta tällä kertaa en sitä löytänyt.
Vaikka työtunteja oli tällä kertaa vähemmän kuin viime vuonna ollessani pubiteltassa töissä, leffasaldoni jäi silti säälittävään yhteentoista. Taisin nukkua enemmän tällä kertaa, vaikka en voikaan sanoa olleeni kovin pirteä festareilla.
No mutta mitäpä sitten näin? Kerrataan ihan lyhyesti!
13.6.2012 Koulu
Ja saapuu oikea yö (2012)
Festivaalin ihan ensimmäinen elokuva oli tälläkin kertaa kotimainen ensi-ilta. (Viime vuonna leffa oli kauan odottamani Roskisprinssi.) Odotin tätä tuoretta trilleriä mielenkiinnolla, mutta jouduin pettymään. En oikein edes tiedä miksi.
13.6.2012 Iso teltta
17 Girls (17 Filles) (2011)
Tositapahtumiin perustuva ranskalainen elokuva kertoo teinitytöstä joka tulee raskaaksi ja onnistuu houkuttelemaan 16 muuta tyttöä tekemään saman. Leffa käsittelee unelmia, utopioita ja laumasieluisuutta. Todella viihdyttävä. Jossain vaiheessa tosin mieleen juolahti, että olisi ehkä ollut vielä kiinnostavampaa katsella dokumenttia niistä tosielämän henkilöistä, jotka tapahtumissa olivat osallisina.
13.6.2012 Koulu
Kohta 18 (2012)
Odotin tältä elokuvalta jotain täysin muuta kuin miksi se osoittautui. Kuvittelin, että kyseessä on joku Elokuun kaltainen ällötysnuorisoelokuva aikuistumisen vaikeudesta, ääh voih, mutta leffa osoittautuikin episodimaiseksi, talkoovoimin kuvatuksi, syväluotaavaksi ja koskettavaksi kuvaukseksi nuorten miesten mielenliikkeistä. Parhaita kotimaisia nuorisoleffoja koskaan!
13.6.2012 Iso teltta
Hulluna Saraan (2012)
Tältä leffalta taas en odottanut juuri mitään, koska trailerikin vaikutti höpsöltä. Joitain hauskoja hetkiä se kieltämättä tarjoaa, mutta tulin taas muistaneeksi, etten noin ylipäänsä hirveästi tykkää komedioista. Emilie de Ravin on kuitenkin valloittava! Ville Virtanen oli paikalla.
14.6.2012 Iso teltta
Riiviöt (Gremlins) (1984)
Sodankylän Kuuma Vieras tällä kertaa oli Riiviöiden ohjaaja Joe Dante, jota pääsin moneen otteeseen festareilla kuulemaan. En ollut tästä leffasta erityisen kiinnostunut, enkä liitä siihen mitään voimakkaita nostalgiaväreilyjä. Danten alustus ja festaritunnelma, teltallinen faneja ja hupaisa leffa, jota en pienenä tajunnut hupaisaksi, tekivät tästä kuitenkin Elämyksen. Voi että oli hauskaa.
14.6.2012 Koulu
Margaret (2011)
Kiistatta festareideni kohokohta! Harkitsin jopa tämän katsomista uudestaan seuraavana päivänä, vaikka leffa kestää kaksi ja puoli tuntia. Aivan upea, uniikki luomus, joka muistuttaa melkeinpä enemmän romaania kuin elokuvaa. Anna Paquin tekee mielettömän roolin ja osoittaa, ettei voittanut Oscaria turhaan jo 11-vuotiaana. Mitään action-pätkää on turha odottaa, vaikka leffa alkaakin dramaattisesti, mutta tunteiden tasolla sekä elokuvan henkilöt että katsojat saavat uida varsin syvissä vesissä. Viisi tähteä, papukaijamerkki ja ihastunut huokaus!
16.6.2012 Iso teltta
The Target (Mishen) (2011)
Venäläinen vastine Cocoonille - paljon, paljon synkempi vain, kuten venäläisen voi olettaakin olevan. Ja taas kaksi ja puoli tuntia! Mikä siinä on kun ei osata tiivistää? Leffassa etsitään ikuista elämää, ikuista nuoruutta, ikuista kauneutta. Se on myös löytynyt, paikasta nimeltä Target. Siellä käytyään ihmiset eivät enää vanhene, mutta sivuvaikutuksena heissä alkaa ilmetä silmitöntä raivoa ja himokkuutta. Hmm. Tuota noin. Leffassa on ehdottomasti ideaa ja paljon hyvääkin, mutta aivan liikaa minuutteja ja selittämättömiä käänteitä. Ei hilpeä.
16.6.2012 Iso teltta
Gremlins 2 - uusi pesue (Gremlins 2: The New Batch) (1990)
MSFF:n virallinen katalogi kehtasi väittää, että tämä muka olisi vielä parempi kuin ensimmäinen Riiviöt-leffa. No ei ole totta! Riiviöt ovat täysin överiporukkaa ja vitsit entistäkin huonompia tässä jatko-osassa. Dante oli jälleen paikalla alustamassa elokuvanäytöksen ja kertoi ensimmäisen leffan jälkeen vihanneensa riiviöitä, eikä halunnut olla niiden kanssa enää missään tekemisissä, ikinä. Kun jatko-osaa yllättäen suuren suosion saavuttaneelle elokuvalle oltiin yritetty turhaan ähertää muulla porukalla viiden vuoden ajan, Dante sai tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä: Jos hän tekisi jatko-osan Riiviöille, hän saisi sen jälkeen tehdä ihan minkälaisia elokuvia haluaisi. Loppu on historiaa. Hauskasti tässä kyllä tehdään pilaa ensimmäisestä leffasta!
16.6.2012 Iso teltta
Kovasikajuttu (2012)
Taas! Tädää! Kovasikajuttu tekee historiaa, sillä se on virallisesti ainoa suomalainen dokumentti, jonka olen nähnyt kahdesti! Lisäksi se on ainoa suomalainen dokumentti, jonka olen nähnyt kahdesti festareilla! Olin yöllä hyvässä elokuvaputkessa ja iloisella mielellä, joten tahdoin mennä katsomaan tätä uudestaan ihan vain siksi, että näkisin ja kuulisin yleisön reaktiot. Tunnelma oli ihan käsittämätön, se kohosi lähestulkoon rokkifestareilta tutun hysterian sfääreihin. Kaljatölkit sihahtelivat kilpaa leffan alussa, yleisö taputti kaikkien hauskojen repliikkien jälkeen, ulvoi riemusta ja lauloi biiseissä mukana. Olen vaikuttunut!
17.6.2012 Koulu
Leffaraati
Leffaraadin juonsi Jukka Virtanen (minulle ikuisesti Vanha tonttu Iki-iäkäs) ja siellä katseltiin vanhoja suomalaisia lyhytelokuvia. Oli hauskaa nähdä tällainenkin tilaisuus, koska viime vuonna en missään vastaavassa käynyt. Täytyy kuitenkin todeta, että melkoisen kummallisia lyhäreitä.
17.6.2012 Lapinsuu
Take Shelter (2011)
Festivaalini viimeisen leffan aikana kävin läpi lähestulkoon hermoromahduksen, eikä tämä elokuva, joka kertoo hulluksi tulevasta miehestä, ainakaan helpottanut asiaa. Kokemus oli aika ahdistava, mutta samalla vaikuttava. Kuvailisin tätä niin, että Kaunis mieli kohtaa The Tree of Lifen.
Muista kulttuuriteoista sen verran, että Sodiksessa pääsin loppuun John Ajvide Linqvistin Kultatukka, tähtösen. Varsin koukuttava ja taidokkaasti kirjoitettu kirja! Loppu jäi kuitenkin hitusen motiiveja vaille. Silti Lindqvist on ehdottomasti uusia suosikkikirjailijoitani.
Kotiin päästyäni ehdin ennen murheen alhoon vaipumistani lukaista toiseen kertaan Marian Keyesin Kuuleeko kukaan? Keyes koukuttaa minut aina ja mieleni teki heti samoin tein lukea kaikki muutkin. (Voi kun olisinkin tehnyt niin...) Muistikuvani kirjasta oli kuitenkin sellainen, että olisin ensimmäisellä lukukerralla vollottanut taukoamatta. Nyt kirjan kepeys yllätti minut. Olin myös huomaavinani jonkinlaista määrittelemätöntä tökkimistä suomennoksessa. Ihanteellinen kesäkirja kuitenkin!
Ja sitten se murheenkryyni! Scifihaastetta varten aloitin William Gibsonin Neurovelhon ja sen kimpussa olenkin nyt takkuillut kaksi viikkoa, saldona sata sivua. Siis voi elämä. Apua. Kirja aiheuttaa minussa sellaista pakokauhua ja pakenemishalua, että luin sitä vältelläkseni kaikki Feissarimokat, alusta loppuun. Oletteko ylpeitä?
Viikonloppuna käväisin ystävieni kanssa perinteikkäällä retkellä Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä. Viime vuonna kirjoitin tapahtumasta kuplivan iloisen kesätekstin, joka käsitteli perinteitä. Vanhan kirjallisuuden päivät tykkäsivät tekstistä niin että linkittivät sen Facebook-sivulleen. Kannattaa siis lukea se. Tänä vuonna oli kuitenkin aika kaikkien perinteiden romahtaa. Osasin odottaa sitä, koska vakioporukastamme, joka kerralla mukanaolleista, paikalla olin vain minä. Vähän surettaa ja sääkin oli ensimmäistä kertaa kurja.
Kuin lohdutuspalkintona pääsimme kuitenkin ajelemaan Tampereen Museoiden yöstä tutulla museobussilla ja näimme presidentti Sauli Niinistön livenä. Iiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti