perjantai 6. tammikuuta 2012

Idols vs. The Voice of Finland

Otetaanpas sitten vähän "matalampaa" kulttuuria tähän väliin. Päätin antaa Idolsille vielä yhden mahdollisuuden, vaikka se ei ole herättänyt todellista innostusta enää vuosiin. Hymy-lehden artikkelin mukaan viime kaudella katsojaluvut laskivat loppua kohti ensimmäistä kertaa Idolsin historiassa, eikä ihme, sillä itsekään en enää muista kuka se Pertti Perusjuntti oli, joka kauden voitti.

Idols teki uransa suurimman mokan reagoimalla mummojen negatiiviseen kritiikkiin ja lopettamalla kaikkein surkeimpien ja hauskimpien koelaulujen näyttämisen televisiossa. Alkuperäisistä tuomareista on jäljellä enää Jone Nikula, joka on joko ilmeisen väsähtänyt tai sitten häneltä on kielletty "tylyttäminen". Kahden jakson perusteella koko touhu vaikuttaa laimenneen uskomattoman mielenkiinnottomaksi. Koska telkkarissa näytetään vain vähintään "ihan hyviä" laulusuorituksia, todelliset lahjakkuudet eivät pääse loistamaan. Kukaan ei erotu joukosta. Riemukkaat hetket luusereille nauramisen parissa on korvattu nyyhkytarinoilla aikuisiksi kasvaneista koulukiusatuista, jotka ovat keränneet itsetuntonsa rippeet ja raahanneet ne tuomariston eteen.

Nykyään Idolsin alkupään jaksoissa juontajille annetaan ihan kohtuuttomasti ruutuaikaa, vaikka Heikin ja Niinan mukahumoristiset lavastetut kahinat saavat katsojat vain karjumaan ruudulle: "Nyt sitä laulua ja heti!". Joensuun koelaulujen jaksossa näytettiin arviolta kahdeksan laulusuoritusta, jotka kestivät noin kaksi minuuttia jokainen. Loput 44 minuuttia koostuivat siis mainoskatkoista ja yleisestä kohelluksesta. Äärgh.

Kaikkien aikojen suosikkihetkeni Idolsin historiassa!

The Voice of Finland tähtää rohkeasti korkealle lohkaisemalla tv-yleisön perjantai-illasta kokonaisen puolitoistatuntisen. Mutta se on sen arvoista! (Ja sitä paitsi ohjelma tulee uusintana sunnuntaina, jolloin kaikkein krapulaisimmatkin katsojat ovat ruudun äärellä.) Siinä missä väsähtänyt Idols ruotii tylsästi keskivertoja taviksia, The Voice of Finland on kelpuuttanut telkkariin asti vain parhaat nettikarsintojen perusteella. Suuri osa laulajakokelaista onkin ammattimuusikoita, ja Idolsin jälkeen ohjelma tarjoaa suorastaan riemastuttavaa taituruutta. Oman säväyksensä ohjelmaan tuo se, että myös tuomaristo kilpailee keskenään ja innostuu välillä melkoisiin tunteenpurkauksiin yrittäessään napata laulajan joukkueeseensa.

Ohjelman idea siitä, että "ääni ratkaisee" on virkistävä, mutta sen olisi voinut toteuttaa paremminkin. Laulajaan selin oleva tuomaristo joutuu tekemään valintansa äänen perusteella, mutta katsojat näkevät esiintyjän koko ajan. Tuomarienkin piina päättyy heti kun he päättävät painaa "I want you" -nappia ja tuoli kääntyy paljastaen laulajan ulkomuodon. Siispä tämä kaunis idea siitä, ettei ulkonäöllä ole merkitystä, ei kestä ensimmäistä karsintaa pitemmälle. Jo seuraavassa kaksintaistelu-vaiheessa valmentajat saavat karsia porukkaa sekä äänen että lavakarisman perusteella.

Laulajien taso on todella kova ja se muodostuu katsojan kannalta vähän samanlaiseksi ongelmaksi kuin Idolsissa: loistavat eivät erotu joukosta tarpeeksi ja monia minun mielestäni loistavia ei kelpuuteta jatkoon. Väkisinkin herää kysymys, mikseivät nämä laulajat ole Idolsissa? Siellä he erottuisivat edukseen.

Tällä tekstillä ei ollut varsinaisesti tarkoitus survoa Idolsia syvimpään maanrakoon, sillä arvostan suuresti muutamia artisteja, jotka ovat sieltä lähtöisin (Anna Abreu, Antti Tuisku, Hanna Pakarinen, Kristiina Brask, Anna Puu...). Muutamalla viime kaudella on Idolsille vain käynyt niin ikävästi - koska se ei ole kovin katu-uskottava formaatti ja koska se ei anna muusikoille hirveästi päätäntävaltaa - että kaikkein persoonallisimmat ja kiinnostavimmat tyypit ovat käyttäneet sitä ponnahduslautanaan (Lassi Valtonen, Saara Markkula...) ja hypänneet kelkasta saatuaan vähän julkisuutta. Niinpä se Pertti Perusjuntti sitten voitti eikä kukaan enää muista miksi osti hänen levynsä. Siis: homma toimi kun se oli uusi - suurimmat menestystarinat ovat kotoisin alkupään kausilta.

Tähtivalmentaja Tähkän tassu häälyy nappulan yllä.

2 kommenttia:

  1. The Voice of Finland koukutti kyllä heti. Oli mielestäni jopa mielenkiintoisempi kuin samaan aikaan telkusta tullut X-Factor!

    VastaaPoista
  2. Tarjontaa kyllä piisaa! X-Factoria en olekaan ikinä katsonut.

    VastaaPoista