tiistai 11. lokakuuta 2011

Muumit tsunamin pyörteissä

204. kulttuuriteko 5.10.2011
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (1945)
Suom. Jaakko Anhava

Tämän kirjan lukeminen oli osa opiskeluskarppauskampanjaani ja valmistauduin sen lukemalla "Muumien luontosuhde" -luennolle "Luonto suomalaisessa lastenkirjallisuudessa" -luentosarjassa. Kyllä otti päähän kun eilen raahauduin hampaita kiristellen luennolle, joka sitten osoittautui perutuksi. Vaikka luin muumikirjan ja kaikkea! Ärr.

En yleensä lue kirjoja mistään tietystä näkökulmasta käsin, mutta nyt yritin lukea tätä siinä valossa, että se jotenkin heijastelee meneillään olleen sodan kauhuja. Se tuntui vähän tyhmältä, koska olen aina pitänyt muumimaailmaa omana, muusta maailmasta erillään olevana maailmana, jossa vallisevat omanlaisensa lait. Mutta jos kirjallisuudesta lähtee etsimään jotain tiettyä asiaa, sen kyllä melko varmasti löytää. Muumimamma ja Muumipeikko ovat joutuneet erilleen Muumipapasta, joka on lähtenyt hattivattien kanssa seikkailemaan. (Muumipeikko ei ole tässä vaiheessa tavannut isäänsä vielä koskaan, kuullut vain hänestä tarinoita.) Suuri tuhotulva pyyhkäisee Muumilaakson yli ja pienet eläimet istua nököttävät puiden oksilla evakossa katsellen, kuinka luonnonvoimat tekevät selvää heidän kodeistaan. Onneksi muumien kannalta loppu on onnellinen. Muumipappa löytyy ja hänen rakentamansa talokin on niin vankkarakenteinen, että se on selvinnyt ehjänä ja ajelehtinut kauniiseen laaksoon. Yhdessä perhe muuttaa nyt ensi kertaa siihen asumaan ja siitä alkaa muumien tarina, jonka loppu on jo historiaa.

Kyseessä on siis ensimmäinen muumeista kertova kirja, joka enemmän kuin seuraajansa, on nimenomaan satu. Kun seuraavat muumikirjat kertovat muumien arkisesta aherruksesta ja pienistä seikkailuista ja muuttuvat sarjan loppua kohti enemmän filosofisiksi ja synkeiksi, tässä kirjassa kaikki kiteytyy onnelliseen loppuun:
"- Ei, sanoi Muumimamma. - Tämä talo on kaunein mikä meillä voi koskaan olla. Hän otti Muumipeikkoa kädestä ja astui sisään taivaansiniseen huoneeseen. Ja siinä laaksossa he sitten elivät elämänsä loppuun asti, mitä nyt jonkun kerran kävivät vaihteen vuoksi matkalla muualla."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti