sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Masentavien leffojen ilta

15. kulttuuriteko 15.1.2011
Grace is gone (2007)

Tämä nyt on jo niin vanha leffa, että voin ehkä vähän spoilatakin. No suoraan sanoen tässä ei ole paljonkaan spoilattavaa, sillä hirveästi ei elokuvassa tapahdu. Stanleyn vaimo on Irakissa sotimassa ja heti leffan alkupuolella vaimo kaatuu jättäen Stanleyn kahden tytön yksinhuoltajaksi. Mies ei keksi miten kertoisi uutisen lapsilleen, joten hän nappaa heidät mukaansa ja vie roadtripille kohti huvipuistoa. Vasta elokuvan viime hetkillä hän välittää suru-uutisen ja sitten ovat hautajaiset. Matkan varrella ei siis tapahdu juuri mitään. Tärkeintä elokuvassa on tunnelma. Asetelma on ihan mielenkiintoinen kun sotaleskenä onkin mies. Nainen olisi hoitanut surutyön ihan eri lailla. John Cusack osoittautuu elokuvan myötä lahjakkaaksi näyttelijäksi. Aiemmin en ole ollut asiasta näin vakuuttunut.



16. kulttuuriteko 16.1.2011
Never let me go (2010) 

Tästä elokuvasta taas en kerro paljon mitään, koska se toimi mielestäni niin hyvin juuri siksi, etten tiennyt yhtään mitä odottaa. Sanon vain, että se oli tosi tosi hyvä, eikä kannata säikähtää jos sen takakannessa lukee "scifi". Teknologia on elokuvassa kehittynyt vain vähän aiemmin, mutta kyse on enemmänkin eettisyyden hylkäämisestä kuin supermullistavista keksinnöistä. Leffa on eräänlainen kolmiodraama, joka kertoo tosirakkaudesta ja ihmisistä, jotka yrittävät voittaa itselleen hieman lisäaikaa. (Vaikka totta puhuen, jos tosirakkaus on noin helposti harhaanjohdettavissa, koko idea tosirakkaudesta on latteampi kuin luulin.) Aika synkkis, mutta tosi tosi hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti