perjantai 14. tammikuuta 2011

Kettu- ja lepakkoelämää

12. kulttuuriteko 13.1.2011
Anopin unelma (2002)

Tämä oli nyt siis se lupaamani lesbosarjakuva. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Tässä pienessä albumissa tulee käsiteltyä moni lesbopareille tyypillinen juttu. Opitaan esimerkiksi, miksi homot ovat rikkaampia kuin lesbot ja miksi lesbot saavat vain kerran kuussa. Esiin nousee mukavasti eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia lesboja. Tässä hyvin suppeassa albumissa oli muutama ihan hyvä juttu ja muutama aika huono. Lesboja ja homoja on vaikea erottaa toisistaan ja joissain tarinoissa on kohtuuttoman paljon tekstiä sullottu ruutuun. Toimii lesbosarjakuvana, muttei ole sarjakuvien aatelia.




13. kulttuuriteko 14.1.2011
Nanna (2010) 


Suomalaista uutuussarjakuvaa. En muuten ole juuri Nemiä lukuun ottamatta lueskellut sarjiksia aktiivisesti, joten en tiedä, osaanko sanoa niistä mitään järkevää. Tässä sarjiksessa on nemimäisiä piirteitä, mutta se on kuitenkin eri maailmasta. Tykkäsin eniten niistä sarjakuvista ja isoista kuvista, joissa on oikeita kettuja. Ne olivat söpöjä.

Nanna on siis citykettu eli tyttökettu tai kettutyttö, joka yrittää sopeutua metsästä putkahtaneena elämään ihmisten keskuudessa. Mukana on citykissoja ja citykaneja ja jopa citykarhuja aina silloin tällöin. Nanna löytää Ritusta sydänystävän (en ole satavarma suhteen laadusta, tuskin pelkkää kaveruutta) ja yhdessä he pelaavat rooli- ja tietokonepelejä läpi yön. Nanna hankkii työpaikan ja opiskelee, ja kaikki on uutta ja jännittävää. Välillä meininki oli vähän hämärää enkä tajunnut välttämättä sitä kettuuden pointtia. Siis paitsi että on söpöä kun tytöllä on kolmion muotoiset korvat ja pöyheä häntä. Mäkin haluun! Ritun menevästä mummosta en tykännyt yhtään, mutta metroseksuaali Misse-kissa oli ihan hauska hahmo. Jään odottamaan tätä lisää niiden muutamien tosi oivaltavien strippien takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti