sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Eurovaisut 2013

Suomi.

114/365
Eurovision Song Contest 2013 -finaali

Taas menin tähän halpaan.

Euroviisut eivät (muistaakseni) ole koskaan olleet minulle erityisen merkityksellinen tapahtuma enkä usko katsoneeni niitä edes pienenä läheskään joka vuosi. Aviomieheni luki joskus uutisen tutkimuksesta, jossa oli selvitetty vallankumouksellisesti, että sosiaalinen media on synnyttänyt käyttäjilleen uuden, jopa ahdistuneisuushäiriöihin johtavan sairauden: missaamisen pelon. Sillä tarkoitetaan sitä, että kun Facebook pullistelee bilekutsuja, on nykynuorison (ja ehkä vähän vanhempienkin) vaikea jäädä kotiin tai edes joihinkin bileisiin, koska tieto muista meiningeistä saa heidät ajattelemaan, että juuttumalla yhteen paikkaan he saattavat missata jotain paljon parempaa.

Vuosi 2006 oli käänteentekevä Euroviisujen historiassa, sillä Lordin puskista tulleen voiton jälkeen minua on jäänyt kalvamaan viisujen suhteen vastaavanlainen missaamisen pelko. Ennen kyseistä vuotta kukaan tuskin piti realistisena mahdollisuutena ajatusta, että Suomi ikinä voittaisi Euroviisut. Usko tuleviin voittoihin on jälleen hiljalleen hiipumassa, mutta ajatus niistä ei kuitenkaan ole enää täysin mahdoton. Koska se tapahtui kerran, se voi tapahtua uudelleen. Ja voi, jos en silloin sattuisi olemaan telkkarin ääressä, kuinka se harmittaisi myöhemmin.

Tyhmää, tiedän. Salama ei iske kahdesti samaan puuhun.

Romania.

Mielestäni Suomen Krista Siegfrids oli yllättävän viisu-uskottava ja suurin osa muiden maiden viisuista joko laimeita, latteita, naurettavia tai glitterdiskohömpötyksiä. Muistikuvani Euroviisuista oli paljon enemmän friikkisirkuksen kaltainen kuin millaisiksi tämän vuoden viisut osoittautuivat. Ainoat vähän hassummat edustajat olivat Romanian Cezar, pop-oopperaa ulvonut draculahahmo, ja Kreikan tarttuva jollottelu Alcohol Is Free. Muuten esitykset olivat lähinnä tylsiä ja tavanomaisia. Azerbaijan, joka voitti viisut 2011 kosiskeli jälleen yleisöä romanttisella otteella, joskaan ei tällä kertaa duettona. Jos kahdenkymmenen metrin laahuksen päälleen pukenut tanssijatar olisi laulahtanut jotain, voitto olisi ollut taattu, sillä niin hyville pisteille esitys pääsi pelkällä miesvoimallakin.

Ajattelin siis - jälleen kerran - että ainakaan Suomen esitys ei tällä kertaa ole täysi fiasko ja että se voi kerätä ihan kivasti pisteitä... mutta ilmeisesti elämme "kaikki tai ei mitään" -maassa. Oikeastaan ei ole paljon lisättävää siihen, mitä kirjoitin viisuista vuonna 2011. Kaverikisat. Voi tietysti olla, ettei Kristan tasa-arvoa edistävä loppuhuipennus ihan kolahtanut konservatiivisempiin maihin. Pienesti yllätyin siitä, ettei edes Ruotsilta herunut pisteen pistettä.

No, voittaja on sentään söpö tyttö (eikä esimerkiksi joukko rumia öriseviä miehiä) ja vieläpä niin maanläheinen, että esiintyy yleensä paljain jaloin. Ja viisut ovat ensi vuonnakin suhteellisen lähellä!

Tanska - voittaja.

5 kommenttia:

  1. Minä missasin Euroviisut tällä kertaa, sillä olin (Facebookin kautta kutsuttuna) eräissä juhlissa. ;) Siellä tosin sentään kuulin tämän Suomen viisuehdokkaan ensimmäistä kertaa, kun se soitettiin tanssilattialla monen muun kipaleen ohessa.

    Lordin voittoa oli hauskaa seurata, ja useampana vuonna olen jollain kokoonpanolla istunut katsomassa viisujuhlaa. Harvempi kappale on kuitenkaan jäänyt millään tasolla mieleen. Mutta ihan hauska kansanjuhla kieltämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin onnistuin kuulemaan Marry me:n ensimmäistä kertaa vasta viisupäivänä. Totta, harva niistä mieleen jää - tai jos jää, niin ei enää kauan muista (tai tiedä), että biisi oli joskus Euroviisuissa. Ikisuosikkini on kyllä Dana Internationalin Viva la diva! Omistan jopa kyseisen levyn.

      Kieltämättä hauska kansanjuhla, varsinkin silloin kun oli juhlimisen aihetta. Ja lisäjänskätystä tietty tuo sekin että jäkiksen MM-kisat on aina samaan aikaan. Seuraan tosin niitä vain silloin kun voitetaan eli kahtena vuonna, mutta Facebook onneksi pitää ajan tasalla muutenkin!

      Poista
  2. Tuo kuva voittajasta muistuttaa sangen ärsyttävästä "koreografiasta", laulaja nimittäin nosti kätösensä jatkuvasti eteen. Toivottavasti näkee oman tv-esiintymisensä ja panostaa jatkossa hiukan monipuolisempaan lavaelehdintään :D

    Missaamisen pelko on kyllä varsin surullisen kuuloinen ilmiö, ihmisillä on jonkinlainen pakko saada kaikki ja heti. Tarjontaa on liikaa, infoähky ja aistiärsykkeiden kirjo pistää takuulla sekaisin ne, jotka ei ymmärrä luopua ja keskittyä vain tärkeimpiin. Aikakausi synnyttää mitä merkillisempiä sairauksia... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en pannut merkille. (Eihän sitä nyt neulomatta kestänyt katsella.) Biisikään ei kyllä ollut kummoinen, ei ehkä kaikkein tyhjänpäiväisin, mutten enää yhtään muista millainen se oli...

      Totta. Älypuhelimet ovat varmaan pilanneet monta orastavaa ihmissuhdetta. On tosi rasittavaa olla seurassa, joka tsekkailee jatkuvasti kännykästään, mitä maailmalla tapahtuu. Tiedän että olisin itse ihan samanlainen ja yritän siksi vältellä viimeiseen saakka älypuhelimen hankkimista. Kun teknologia kehittyy, ihminen taantuu.

      Poista
  3. Minä olen ollut Viisu-fani niin kauan kuin muistan. Voitto meni aikalailla oikeaan osoitteeseen, ja arvasin sen jo etukäteen. Joidenkin maiden huonoa menestystä/hyvää menestystä jouduin taas kerran ihmettelemään... Ei voi ymmärtää...Kummalliset, mutta ah niin mahtavat kesän aloituskisat! =D

    VastaaPoista