Filkkarit II: Scifiä ja pohjoista mentaliteettia

53-59/365
Tampere Film Festival: ke 6.3. Plevna
Mental Nord II

Tämä näytös oli taas Filkkareita omimmillaan: kokoelma lyhytelokuvia, joista ei joko tajua mitä tapahtuu, tai jotka loppuvat heti kun alkaa tapahtua. Mental Nord esittelee pohjoista mielenmaisemaa, tänä vuonna seitsemän naisohjaajan voimin.

No Sex Just Understand (2011) kertoo tilanteesta, jossa nuori tyttö, nuori mies ja keski-ikäinen mies päätyvät baarissa samaan pöytään. Nuori mies haluaa iskeä tytön, keski-ikäinen mies ehkä vain lörpötellä ja hiljainen tyttö tyytyy tilanteessa hihittelemään ja kirjaamaan kaiken muistikirjaansa.

Norjalainen Eahpáras (2011) siirtää valkokankaalle saamelaisten kansantarinan, jossa kuolleen vastasyntyneen henki kummittelee naiselle suolla. Taitavasti kuvattu pieni kauhuelokuva.

Eahpáras.

The Canary (2009) on kokeellinen elokuva ja kuvattu Super 8 -filmille ilman dialogia. Se kertoo kuurosta tytöstä, joka elää kaksin äitinsä kanssa. Kun kuvioihin ilmaantuu mies, perhesiteet joutuvat koetukselle.

Girl (2011) on ruotsalainen, Fijona Jonuzin ohjaama lyhytelokuva, joka ehkä eniten vastaa sitä kuvaa, joka minulla ruotsalaisista nuorisoelokuvista on. 32-vuotias Hanna on matkalla kummallisilta illalliskutsuilta kotiin, kun hän 7-Elevenissä törmää parikymppiseen mieheen, joka kutsuu hänet mukaansa bileisiin. Perillä käy ilmi, että bileet koostuvat vain viidestä kaksikymppisestä miehestä. Hanna tuntee itsensä yli-ikäiseksi ja kiusaantuneeksi, mutta rentoutuu pian kun päihteitä on tarjolla.

Lumikko (2009) on suomalainen kokeellinen dokumentti, joka perustuu Pekka Saurin ja tuntemattoman 16-vuotiaan tytön keskusteluun Yölinja-ohjelmassa. Taustalla kuultava puheluiden ääninauha on aito, mutta muuten leffa ei ole dokumenttimainen. Tunnelmallisessa fiilistelypätkässä kuvataan nuorta tyttöä lähinnä yksin asunnossaan, juomassa kaljaa ja polttamassa tupakkaa suihkussa.

Inte panik (2010) kertoo yhteen kokoontuneista nuorista, joista osa tietää miksi he haluavat tulla isoina, mutta ovat huolissaan siitä ettei ympäristö tue sitä tai usko siihen. Osa taas tekee työtä jota eivät halua tehdä, mutteivät oikein tiedä mitä haluaisivat tehdä. Vanhempi mies on huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Norjalainen musikaalipätkä Skallamann (2011) oli näytökselle oiva lopetus, absurdin hauska ja biisi jäi soimaan päässä pitkäksi aikaa. Nuori mies tulee alussa vanhempiensa luokse kylään ja ilmoittaa pussailleensa kaljun miehen kanssa. Mitä ilmeisimmin ongelma ei ole se, että kyseessä on mies, mutta että kalju! Mies puolustautuu vanhempiensa paheksunnalta alkamalla laulaa ja tanssia läpi kaupungin. Kuoroon liittyy matkan varrella monia kaljujen puolustajia.

Mental Nord -näytöksen voi Filkkareilla tsekata vielä sunnuntaina 10.3. klo 12 Plevnassa (mutta en ihan välttämättä suosittele).

60-64/365

Tampere Film Festival: to 7.3. Plevna

Tieteisnäkyjä I

Tieteisnäkyjä-näytökset tarjoavat suomalaisia scifielokuvia eri vuosikymmeniltä.

Vuonna 2000 (1950) on outo pieni pätkä, jossa scifin varjolla luodaan katsaus sotivan suomalaisen historiaan. Älyttömän nuori Matti Ranin esittää pojanpoikaa, joka on tekemässä esitelmää ja pyytää apua isoisältään, jolla on kattava muistipankki eli... öö... videoita sodan ajalta?

Huomisen muisto (2010) on TAMKin tuotanto, häkellyttävän hienon näköinen ja muutenkin kaunis elokuva muistoista. Vaimonsa kuoltua Aleksi (Heikki Nousiainen) lähtee mukaan tiedekokeiluun, jonka tarkoitus on ihmisen eliniän pidentäminen. Lääkäri vaikuttaa hieman ihmettelevän, miksi Aleksi haluaa jatkaa elämäänsä loputtomiin kun vaimokin on jo mennyt manan majoille, mutta ateistina Aleksi ei usko koskaan enää kohtaavansa tätä ja haluaa jatkaa maallista vaellustaan. Elettyään vielä sata vuotta eteenpäin Aleksi huomaa unohtaneensa vaimonsa, aiemmat matkansa Alpeille ja yhtä sun toista muuta. Elämä alkaa vaikuttaa toistolta, jonka järjellisyyden Aleksi viimein kyseenalaistaa.

Huomisen muisto.

Desert Planet: Riot Sector 68 (2008) on teknomusiikin tahdissa sykkivä kertomus avaruusmatkailijoista, jotka etsivät tuntemattomalta planeetalta jotain kotiin vietävää.

Futuro - tulevaisuuden olotila (1998) voitti vuonna 1999 Filkkareiden kotimaisen kilpailun pääpalkinnon. Leffa tuli ihan puskista enkä tiennyt siitä mitään etukäteen, joten katselin sitä suuren hämmennyksen vallassa. Olin pitkään ihan varma, että kyseessä on mukadokumentti, koska käänteet ovat niin uskomattomia ja kohde niin outo. Loppuun mennessä oli leffa kuitenkin jo taivutellut minut uskomaan, että se on täyttä totta. Lopullinen varmistus tuli Googlesta ja selvisi, että olen onnistunut missaamaan suuren palan suomalaisen designin historiaa.

Dokumentti kertoo Futuro-talosta, joka suunniteltiin vuonna 1968. Talo näyttää avaruusalukselta, on kokonaan muovia ja mahdollista pystyttää ja purkaa kahdessa vuorokaudessa. Sitä myytiin aikanaan Stockmannilla ja se herätti suurta kiinnostusta myös ulkomailla. Tuote kuitenkin floppasi hintavuutensa ja epäkäytännöllisyytensä vuoksi ja Futuro-taloja on valmistettu maailmassa yhteensä vain alle sata.

Johtopäätös: haluan Futuron! Tarvitsen Futuron! Sehän on kuin laajennettu versio Aarnion pallotuolista (jonka myös tarvitsen)! Futuro on saatava. Äiskä? Iskä? Aviomies? Joululahja..?

Futuro-talo.

Planet of Sexes (2012) on kummallinen pätkä, joka näyttää siltä kuin olisi kotoisin 1970-luvulta, mutta sen takana onkin moderni multitaiteilija Anssi Kasitonni. Avaruudessa minikokoisella aluksella seikkaileva sankari joutuu tekemään hätälaskun planeetalle, joka on naisten kansoittama. Ja he haluavat kastroida sankarin!

Tieteisnäkyjä I on mahdollista nähdä vielä huomenna 9.3. klo 14 Niagarassa. Tieteisnäkyjä II jossa on eri leffat mutta sama teema, pyörii tänään ja huomenna klo 22 Plevnassa.