torstai 1. syyskuuta 2011

Not so super to me...

183. kulttuuriteko 17.8.2011
Super 8 (2011)

Olen kuulemma jäävi kirjoittamaan tästä leffasta, koska en tunne genreä, jolle se kaiketi pyrkii tekemään kunniaa. Sanonkin siis vain, että mielestäni leffa yksinään ei toimi. Ehkä genre täytyy todellakin tuntea voidakseen arvostaa sitä. Nähdäkseni elokuva oli jonkin sortin yhdistelmä Alienia, E.T:tä ja Stand By Me:ta. Lapset kuvaavat zombieleffaa lyhytelokuvakilpailua varten, rakastuvat, aikuistuvat, toipuvat traumoista ja matkaavat kohti oikeaa elämää lapsuuden jäädessä taakse, kun he päätyvät todistamaan kummallista junaonnettomuutta, joka päästää salaliittoteoriat valloilleen ja mullistaa pikkukaupungin elämän. Lopuksi nähdään J.J. Abramsin Lostista tuttua innostusta magnetismiin. (Mahtaakohan Abramsilla muuten olla jokin salainen viehtymys 1970-lukuun yleensä? No kenelläpä ei...)

Mielestäni elokuva oli melko pitkästyttävä, ja loppupuolella lähes naurettava (mutta en olekaan mikään suuri scifi-fani, kuten olen aiemmin jo todennut). Tykkäsin kuitenkin "pääparin", Elle Fanningin ja Joel Courtneyn, kemiasta ja näyttelijäntyöstä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti