Haastetta peliin 3

3. Suosikkisarjasi

Tähän lienee pakko sanoa Stephenie Meyerin Houkutus (Twilight) -sarja, sillä muut mahdolliset vaihtoehdot olisivat varmaan vieläkin nolompia. Aikuisillehan ei sarjoja kovin paljon kirjoiteta, vaan sarjoittamalla pyritään saamaan nuoret koukkuun, jotta he pysyisivät poissa netistä. Juuri nyt ei tule mieleen muita aikuisten kirjasarjoja, joita olisin lukenut, kuin Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarja, joka saa vielä taistella aika paljon päästäkseni suosikikseni.

Täytyy myöntää, että tykkäsin Twilightista ihan oikeasti, vaikka tuhahtelin sille monta vuotta. Se vetosi sisäiseen romanttiseen teinityttööni niin että yritin jopa kutsua avomiestäni jonkin aikaa Eetuksi Edward-vampyyrin mukaan siinä toivossa että hän alkaisi kutsua minua Bellaksi. (Ei toiminut. Reality sucks.)

Twilight oli juuri sellainen lukukokemus, joka valtasi koko maailmani hetkeksi, ja sai minut ihastuksen jälkeen vihaiseksi ensinnäkin siksi, että rakastin sitä niin estoitta, ja toiseksi siksi, etten ollut keksinyt kirjoittaa sitä itse. Sarjassa on paljon sellaista, jonka olisin voinut kirjoittaa. Yltiöpäinen kaiken voittava rakkaus, loputtomat keskustelut, angstit ja asioiden vatvominen. Lisäksi uskon, että minulle ja Meyerille yhteistä on se, että kaikkein mieluimmin kirjoittaisimme romanttisia keskusteluromaaneja, joissa ei tapahtuisi mitään. Twilight-kirjoissa loppuhuipennusta ennakoidaan aina koko kirjan ajan, sitä vatvotaan, kammotaan ja siihen valmistaudutaan. Itse taistelu on kuitenkin aina nopeasti ohi, kuin kirjailija ei oikein olisi halunnut käydä sitä vaihetta läpi. Juuri siitä olin lukijana iloinen, sillä tylsistyn aina loputtomia action-kohtauksia lukiessani.

Ja muuten. Kuuluin Team Edwardiin ensi hetkestä lähtien.

4. Suosikkikirjasi suosikkisarjastasi

Tämä onkin tosi vaikea, koska Twilightin ensimmäinen ja viimeinen osa ovat keskenään niin erilaisia, että niitä on vaikea verrata. Juuri ne kaksi kuitenkin jäivät sarjasta parhaiten mieleen. Ensimmäinen kirja, Houkutus, on hyvä siksi, että siinä ei tapahdu juuri mitään. Siinä tunteet ja Meyerin maailmaan perehtyminen ovat pääosassa. Viimeinen osa, Aamunkoi, on puolestaan hyvä siksi, että siinä tapahtuu kaikki olennainen. Romanttinen alku vai superonnellinen loppu? Hmm. Jos on pakko valita, valitsen Houkutuksen, koska en pitänyt Aamunkoissa siitä pitkältä tuntuneesta jaksosta, jossa Jacob saa toimia kertojana.