sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Touko-kesäkuun kuulumiset (onnea minä!)


Kesäkuu meni niin nopeasti töitä raataessa, etten edes ehtinyt tehdä vaatekuvaa valmiiksi sen aikana. Samaan hengenvetoon totean, että taidan lopettaa Project 333:n tähän. Kuvien ottaminen ja tekeminen raastaa välillä hermoja ja kaiken lisäksi pitäisi taas koostaa uusi vaatevalikoima, kiivetä porrasjakkaralle ja kaivaa tyhjiöpakkauspussit vaatehuoneen ylähyllyltä ja ääh, puuh. Olen lisäksi rikkonut niin paljon projektin sääntöjä ettei siinä tunnu olevan oikein pointtia. Viimeisten parin kuukauden aikana olen todennut, että projekti sopii hyvin opiskelijalle tai toimistotyöläiselle, mutta siivoustyöläiselle, joka tällä hetkellä olen, kelpaisi aika lailla erilainen vaatevalikoima kuin se, jonka olen koostanut. (Antakaa mulle oman alan töitä!)

Vaateostokset touko-kesäkuussa (takuulla jotain unohtaen)

  • 5 paria sukkia, 3 €, Citymarket
  • Kukkamekko (vika kuva), 22,50 €, Indiska
  • Mentalwearin Sue Ellen -paita (tokavika kuva), 1 €, Radiokirppis
  • Jazzhousut (ne on taas täällä!; rivi 4, kuva 6), 5 €, KappAhl
  • Pitkä harmaa hame (rivi 5, kuva 3), Esprit
  • Pinkit Crocsit (vika kuva), 24,47 €, Crocs
  • Mustat leggingsit, 4,95 €, New Yorker

Erityisen tyytyväinen olen Sue Ellen -paitalöytööni, jota muistan katselleeni kaihoisasti joskus muinoin kymmenen vuotta sitten, kun Mentalwearin paidat  tulivat myyntiin. Paita oli hyvän hintainen, ihanan värinen ja varmaan melkein käyttämätön sekä istuu täydellisesti päälleni. Olen enimmäkseen ohittanut printtipaitojen käyttövaiheen, mutta tähän olen jo ehtinyt kiintyä kovasti. Tarkempi kuva paidasta löytyy esimerkiksi Instagramista. Merkin eduksi täytyy sen sanomallisuuden lisäksi sanoa, että paidat ovat tämän yhden testikappaleen perusteella varsin hyvälaatuisia. Ikivanha blogipostaus (ei omani) näistä paidoista löytyy muuten täältä.


Valmistumistani filosofian maisteriksi juhlin ostamalla pitkään kaipaamani Ted Bakerin laukun, joka kaiken lisäksi sattui olemaan Stockmannilla -30% alennuksessa. Hintaa ihanuudelle jäi noin 150 euroa. Vähän kirpaisi tilin kilahtaessa lähes nollille, mutta toisaalta yhdeksän vuoden mittaista opintaivalta täytyi sen viimein päättyessä juhlia. Muovisesta ulkoasustaan huolimatta laukku on muuten aitoa nahkaa. Mikähän pinkki eläin sen vuoksi on menettänyt henkensä? Möhköfantti?


Valmistumisesta puheen ollen, sehän kävi lopulta melko kivuttomasti. Vuosikaudet pelkäsin gradun kirjoittamista ja olin opinnoissa jatkuvasti ihan pihalla siitä, mitä valmistuakseni oikein pitäisi edes suorittaa. Tämä johtui pitkälti siitä, että opetussuunnitelma muuttui kolme kertaa opiskeluaikanani (kiitti vaan Tampereen yliopisto), eli aina kun olin ehtinyt sisäistää vanhan, tuli taas iso muutos ja lähes koko opiskeluaikani oli erilaisten vastaavuustaulukkojen kanssa vekslaamista. Lopputuloksena opiskelin yhdeksän vuotta ja suoritin vahingossa jopa liikaa opintopisteitä.

Valmistuin kandiksi vuosi sitten ja aloin saman tien työstää graduani. Aiheen valinnan jälkeen loppu oli uskomattoman helppoa. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat työstäneet graduaan vuosikausia, enkä suoraan sanoen ymmärrä, mikä siinä voi kestää. Kirjoitustyö valmistui muutamassa kuukaudessa aineiston kahlaamisen jälkeen.Toki prosessia helpotti se, että suhtauduin hankkeeseen koko ajan ainoana tavoitteenani valmistua, enkä pyrkinyt hyvän arvosanan hankkimiseen. Vastaavassa tilanteessa oleville suosittelen samaa menetelmää ja kannustan tekemään joka päivä jotain. Kun jossain kohtaa jää jumiin, voi jatkaa jostain toisesta, tai vaikka laitella pilkkuja paikalleen. Pääasia ettei hommaa jätä pöytälaatikkoon hautumaan pitkää viikonloppua pitemmäksi ajaksi, vaan kannattaa olla jatkuvasti edes tekevinään jotain työn kimpussa.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut gradusta! Olen itsekin vääntänyt gradun kasaan samanlaisella tyylillä - valmista on tultava, ja tuleehan sitä kun vaan joka päivä kirjoittaa, muokkaa tekstiä tms. Minun opiskelut kesti vielä pidempään kuin sinulla, kun työelämä vei mutta olipa kiva sitten vihdoin ja viimein valmistua. :) Upean näköinen laukku, tosi pirtsakka väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Laukku on kiva, mutta työpaikka ois vielä kivempi!

      Poista
  2. Onnea valmistumisesta!
    Oletko ajatellut järkevöittää / karsia vaatekaappiasi? Sinulla on paljon vaatteita. Punasävyiset kukkamekot sopivat malliltaan sinulle hyvin mutta tarvitsetko oikeasti näin monta? Sen sijaan harmaa mekko ei tuo vartalosi muotoa kauniisti esiin vaan pidentää selkää ja lyhentää jalkoja. Mielestäni nämä vaatepostaukset ovat mielenkiintoisinta blogissasi toivottavasti et lopeta näitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista.
      Koko projektin tavoitteenahan oli alkujaan järkevöittää vaatekaappiani ja ostotottumuksiani. Jossain määrin olenkin onnistunut siinä, enkä enää ostele kolmen euron aleriepuja viikoittain vain siksi, että ne ovat halpoja. Karsimista taas suoritan melko säännöllisesti, mikä puolestaan kertoo siitä, että ostotottumuksissa olisi kuitenkin edelleen paljon parantamisen varaa...

      Punasävyisiä kukkamekkoja minulla on KOLME (tai teknisesti ottaen kaksi, koska yksi on oikeasti paisleykuvioinen), mitä en pidä liiallisena määränä, koska ne, kuten sanottua, sopivat hyvin. ;)

      Toiveesi vaatepostauksista on kuultu, mutta Projektista pidän nyt kuitenkin ainakin taukoa.

      Poista